Eeva Kilpi on julkaissut mietelmäkirjan Kuolinsiivous tänä vuonna. Ne jotka pitävät hänen tuotannostaan pitävät varmasti tästäkin. Jo kirjan nimi paljastaa, että tekijän syntymävuosi oli kauan sitten. Aneemista akateemisuutta ensin ja sitten...
Hän sanoo:
" Sen, jota Luoja haluaa oikein hemmotella Hän antaa elämän lopulla kokea hyväksyvän
rakkauden. Maallisen rakkauden ja sammumattoman rakastumisen ja pysyvän intohimon
johon vastataan. "
Minä sanon:
Mutta jotta kykenet sen tajuamaan on sinulla oltava koettuna onnettomia rakkauksia, ehkä
useita. Tai ehkä sinulla vasta vanhana on malttia rakastaa; ei olekaan enää kiire johonkin
uuteen ja tuntemattomaan; näkösi on heikentynyt eikä ruoho siellä kauempana olekaan
vihreämpää ja loistavampaa. Tämä voi jopa olla sääntö, niinhän se on.
Lisäksi löysin häneltä ajatuksen, jota pidän hänen parhaimpanaan:
" Me olemme toistemme unelmia. Meidän pitäisi muistaa se."
Rakastuin niin tähän ajatukseen, että aion nimetä kokonaisen vuoden elämästäni tällä epiteetillä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar