Pom Pom: Pirkko K.Koskinen.

Timo Ernamo & Sanna-Mari Hovi:
Illallisella Pirkko K.Koskinen

Minullekin tuttu oikeustieteen professori Pirkko K. Koskinen on saanut muistelmakirjan. Kirjan teosta oli
päätetty syksyllä 2011 eikä se tule valmiiksi ennen kuin Pirkko K.Koskinen siirtyy aikarajan toiselle
puolen 9.4.2012. Kirjassa tarjotaan illallisia, Pirkko K.Koskisen suunnittelemia. Melkein voisi sanoa
kuin muinoin useissa hautajaisissa: tarjottiin vainajan leipomia pikkuleipiä. Kulttuuri oli niin työpai-
noitteinen ja työ oli niin tärkeää, että sairaatkin emännät raatoivat leipomisessa ja ruuanlaitossa viimeisillä
voimillaan ja kuolivat sitten pois, oli tärkeää, että talouden keittiö oli reilassa kun alitajunnassa oli
tieto lähestyvästä poistumisesta, kenties. Nykyajan työttömyys lienee parantanut monet tästä luterilaisesta
asenteesta. Tässä siis vainajan suunnittelemia illallisia, tervetuloa.
Pirkko K. Koskisen talon seinässä oli kyltti V.I.Lenin ei asunut täällä, symbolisesti, hän oli mm. kauden
Kokoomuksen Naisten Liiton pääsihteerinäkin. Pääura oli toki Helsingin Yliopistossa. Sitä en arvannut,
että hän oli opiskellut myös Moskovassa ja USA:ssa. Hän tunsi myös Madridin ja kaksi tärkeää ravintolaa
siellä, toisen nimi Hemingway söi täällä ja toisen Hemingway ei syönyt täällä. Valinta osui jälkimmäiseen,
koska ei kait Hemingway syönyt mitään koska kaikki ja aina puhuvat ja kirjoittavat hänen juomisestaan.
Joku kysyi: Söikö hän joskus ? Ja vastaus oli aina: Ei, hän joi. Joillekin kirjailijoille on tärkeää, että
heidän juomisensa noteerataan. Mutta ei kellekään Pentti Saarikosken jälkeen ? Mutta Pirkko K. Koskiselle
oli tärkeää mitä hän söi. Hän oli pieni, sievä ja hoikka nainen, ei hänestä olisi koskaan uskonut, että
hän oli tällainen syöjä, eater, sanoisivat englantilaiset. Olen tuomittu ikuiseksi laihduttajaksi,
slimmaajaksi, siitä tämä katkera lausahdukseni. Taustalla Viikon laihdutuskuuri, slimmaus puree. Oikeustie-
teilijät kiinnittäkööt huomiota siihen, että ihmiset, joiden on pakko laihduttaa, voivat tehdä omituisia
tekoja ja rikoksiakin. Heistä kenties tulee niitä, jotka vihaavat, inhoavat, mobbaavat, hakkaavat kaikki
lihavat...maan rakoon.
Berlusconin muinainen lausunto suomalaisten ruokatavoistako on provosoinut tämän kirjan syntymään ? Että
kyllä meilläkin osataan valita oikeat viinit ja menyyt. Ensin tunsin itseni tirkistelijäksi näitä kuolleen
menyitä tarkastellessani, olenhan supisuomalainen, ne ovat niin persoonallisia, mutta lopussa en voi olla
kokeilematta tätä.

Pirkon fenkolirisotto:
riisi
fenkoli
selleri
valkosipuli
sipuli
ruokakerma
purjo
kuivaa sherryä (Manzanilla)
juustoraaste
mustapippuri
valkoviini.

Yhtä asiaa ei voi välttää jos on suomalainen, saunaa pitää jotenkin kommentoida.
Näin Pirkko:
"Saunassahan ei sinänsä kaipaa seuraa, ei varsinkaan jonkun tuntemattoman."
Niinpä. Opiskelijana olin Uppsalassa jossain porukassa, joka päätti saunoa. Sitten kun ilmeni, että siellä
silloin saunoivat miehet ja naiset yhdessä ja ilman uimapukuja, eipä onnistunut minulta, olin niin ujo.
Saunomatta jäi sillä kertaa, olin samaa mieltä kuin Pirkko K. Koskinen.

Lakinaisten naiminen taitaa olla joillekin erityisen kuuma peruna.
Poikaystävistä Pirkko Ko. Koskinen mainitsee, että ei voi ottaa muistelmateokseensa poikaystäviä, koska joku voisi unohtua ja siitä loukkaantua.
Salaperäisyys säilyy.