Pom Pom: Heidi Köngäs - Dora, Dora.

Heidi Köngäs kertoo syksyn uutuuskirjassaan siitä, miten vaikeaa saattaa sen ykkösen miellyttäminen olla. Tämän varmasti tietää yksi sun toinen johtaja. Ykkönen oli Hitler. Ja alempi johtaja oli arkkitehti Albert Speer.
Henkilökohtaisesti olen totaalisesti väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen toiseen maailmansotaan liittyvään. Mielestäni kaikki vain pitäisi unohtaa. Voisin jopa maksaa ylimääräisen veron, jotta kaikki tekisivät niin.
Kirja on aikalailla tylsä, mutta aika uskottava, vaikka Hitlerille ja Speerille maalataan homoseksuaalinen suhde, joka lienee ollut ns. kaapissa kaikilta muilta.
Nyrnbergin oikeudenkäynnissä tehtiin  päätös, jossa Speer tuomittiin vain orjatyövoiman käytöstä kahdeksikymmeneksi  vuodeksi Spandaun vankilaan. Hän katui ja kielsi tienneensä mitään holokaustista ja juutalaisten joukkotuhosta.
Aika hyvä puolustusasianajaja hänellä on täytynyt olla !!!
Kyllä varusteluministeri ja Hitlerin lähipiirissä elänyt tiesi kaiken kuten tämä Heidi Köngäksenkin kirja osoittaa.

Kirjan kauneimmaksi kohdaksi on joku muukin valinnut seuraavan tekstin:
"...munkin puheessa oli outoa lumovoimaa juuri siksi, että hän puhui näkymättömän näkyväiseksi. "Sehän se on koko uskonnon idea", Boris keskeyttää."
Aika oli erityisen raakaa kuten kaikki tietävät, tämä ehkä näyttää siitä yhden spektrin:
"toteutimme Himmlerin ohjetta, että emme koskaan anna sen loistavan aseen, kauhun ja hirveän maineen haalistua vaan lisäämme alati sen merkitystä." Niinpä. Onko se nykyisenkin median johtonuora, tekisi mieli kysyä.
Dora, Dora oli tykki, ei haluttu, rakastettu tai ihailtu nainen.