Sukulinkki Runoilija Eino Leinoon.
Eino Leino's
Mother: Anna E. Kyrenius's
Mother: Emilia K. Schwindt's
Father: Johan Henrik L. Schwindt's
Father: Lars J. Schwindt's
Father: Johan J. Schwindt's
Mother: Margareta H. Strålman's
Father: Hans P. Strålman's
Father: Petter H. Strålman's
1/2 Sister: Elisabeth H. Croel's
Daughter: Margaretha E. Vogel's
Husband/Partner: Samuel L. Reuter's
Full Brother: Daniel L. Reuter's
Daughter: Susanna D. Reuter's
Son: Anders H. Gummerus,Ärrälä's
Son: Johan A. Korppoo's
Daughter: Maria J. Ärrälä's
Daughter: Ulrica Huopio´s,
Daughter: Miina Färm´s,
Son: Nestor Harju´s,
Son: Jussi Harju´s,
Daughter: Eeva-Maija Harju-Virta
fredag 27 januari 2012
Pom Pom: Miten auttaa masentunutta ?
Miten auttaa masentunutta ?
Auttaminen on vaikeaa.
Miten auttaa vakavasti sairasta, joka on sairautensa vuoksi masentunut ? Vaikea on auttaa kun varmaan on itsekin itku silmässä puolet ajasta. Yritä elämysteollisuutta. Jotain uutta mitä hän ei ole koskaan nähnyt tai kokenut.
1) Voisitte leikkiä ja pelleillä teatteria vieraiden ihmisten kanssa, esittäisitte joitain aivan muita rooleja kuin todelliset. Valehtelisitte niin paljon kuin ikinä keksisitte. Saisitte luultavasti nauraa jälkeenpäin. Se olisi kuitenkin aika viatonta hupia olosuhteet huomioonottaen. Sitä paitsi ei maksaisi välttämättä mitään.
2) Ota elokuvaviikko, joka ilta pari uutta kunnon elokuvaa oikein valkokankaalta nähtynä.
3) Ota teatteriviikko katsojina.
4) Ota oopperaviikko.
5) Käykää tervehtimässä vielä sairaampia tai lastenkodissa tai jopa vankilassa, joka tapauksessa tutustumassa niihin joilla on vielä huonommin.
6) Auttakaa vaikka ilahduttamalla jotain vakavasti sairasta lasta.
7) Käykää ajamassa pienrallia tai harrastakaa jotain muuta uutta liikunnallista, esim. golfia, keilailua, tärkeintä on se että hän ei ole sitä ennen tehnyt.
Tähän olisi hauska saada kommentteja: oliko ideoista apua ja parempia ideoita. Ihmisiähän tässä vain ollaan.
Auttaminen on vaikeaa.
Miten auttaa vakavasti sairasta, joka on sairautensa vuoksi masentunut ? Vaikea on auttaa kun varmaan on itsekin itku silmässä puolet ajasta. Yritä elämysteollisuutta. Jotain uutta mitä hän ei ole koskaan nähnyt tai kokenut.
1) Voisitte leikkiä ja pelleillä teatteria vieraiden ihmisten kanssa, esittäisitte joitain aivan muita rooleja kuin todelliset. Valehtelisitte niin paljon kuin ikinä keksisitte. Saisitte luultavasti nauraa jälkeenpäin. Se olisi kuitenkin aika viatonta hupia olosuhteet huomioonottaen. Sitä paitsi ei maksaisi välttämättä mitään.
2) Ota elokuvaviikko, joka ilta pari uutta kunnon elokuvaa oikein valkokankaalta nähtynä.
3) Ota teatteriviikko katsojina.
4) Ota oopperaviikko.
5) Käykää tervehtimässä vielä sairaampia tai lastenkodissa tai jopa vankilassa, joka tapauksessa tutustumassa niihin joilla on vielä huonommin.
6) Auttakaa vaikka ilahduttamalla jotain vakavasti sairasta lasta.
7) Käykää ajamassa pienrallia tai harrastakaa jotain muuta uutta liikunnallista, esim. golfia, keilailua, tärkeintä on se että hän ei ole sitä ennen tehnyt.
Tähän olisi hauska saada kommentteja: oliko ideoista apua ja parempia ideoita. Ihmisiähän tässä vain ollaan.
Pom Pom: Albert Camus.
Albert Camus.
Pistetäänpä Albert Camus tiedottamaan Islannin tulivuorenpurkauksesta vuonna 2010:
Paksuja pilviä kiiti kohti itää Islannin yläpuolella. Kolme päivää sitten pilvet olivat jo
paisuneet Atlantin ylle, odottaneet länsituulta, sitten ne olivat lähteneet liikkeelle,
ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin, ne olivat lentäneet kevättalven hohtavien vesien
yllä kohti mannermaata, hajaantuneet Lontoon pilvenpiirtäjillä, järjestäytyneet laumoiksi
Ruotsin ja Suomen Pohjanmaan aavojen lakeuksien ylle, ja nyt, lähellä Venäjän rajaa, ne
kääntyivät ja yrittivät päästä takaisin Pohjanmerelle hukkuakseen siihen.
Kiidettyään tuhansia kilometrejä tuon eräänlaisen valtavan niemekkeen yllä, jota pohjoisessa
puolusti hyrskyinen ja hyinen jäämeri ja eteläisessä etelässä hiekkadyynien liikkumattomat
hahmot, ylittäen tuon nimettömän Euroopan tuskin sen nopeammin kuin olivat tehneet
tuhatvuotiset maat ja kansat, ne hiljensivät vauhtiaan ja jotkut muuttuivat jo suuriksi ja
harvoiksi tuhkahiutaleiksi, jotka alkoivat ahdistaa satojen miljoonien ihmisten hengitystä
ja pimentää näköä ja mieltä.
(Mukailtua Camusta. Jos lapselle ei löydy isää, on hän Albert Camusin mukaan Ensimmäinen
Ihminen. Peruste sekin,joka tapauksessa Nobel-komitean hyväksymä vuonna 1957.)
Pistetäänpä Albert Camus tiedottamaan Islannin tulivuorenpurkauksesta vuonna 2010:
Paksuja pilviä kiiti kohti itää Islannin yläpuolella. Kolme päivää sitten pilvet olivat jo
paisuneet Atlantin ylle, odottaneet länsituulta, sitten ne olivat lähteneet liikkeelle,
ensin hitaasti ja sitten yhä nopeammin, ne olivat lentäneet kevättalven hohtavien vesien
yllä kohti mannermaata, hajaantuneet Lontoon pilvenpiirtäjillä, järjestäytyneet laumoiksi
Ruotsin ja Suomen Pohjanmaan aavojen lakeuksien ylle, ja nyt, lähellä Venäjän rajaa, ne
kääntyivät ja yrittivät päästä takaisin Pohjanmerelle hukkuakseen siihen.
Kiidettyään tuhansia kilometrejä tuon eräänlaisen valtavan niemekkeen yllä, jota pohjoisessa
puolusti hyrskyinen ja hyinen jäämeri ja eteläisessä etelässä hiekkadyynien liikkumattomat
hahmot, ylittäen tuon nimettömän Euroopan tuskin sen nopeammin kuin olivat tehneet
tuhatvuotiset maat ja kansat, ne hiljensivät vauhtiaan ja jotkut muuttuivat jo suuriksi ja
harvoiksi tuhkahiutaleiksi, jotka alkoivat ahdistaa satojen miljoonien ihmisten hengitystä
ja pimentää näköä ja mieltä.
(Mukailtua Camusta. Jos lapselle ei löydy isää, on hän Albert Camusin mukaan Ensimmäinen
Ihminen. Peruste sekin,joka tapauksessa Nobel-komitean hyväksymä vuonna 1957.)
Pom Pom: Margaret Atwood: Ryövärimorsian.
Margaret Atwood: Ryövärimorsian.
Nimi on kummallinen, ei ryöstön ryöstöä kirjassa. Myönnytys moralistille, ettei päähenkilö
voi missään tapauksessa olla muuta ja parempaa ?
Jos nainen ei kiltisti asetu perinnäiseen rooliin, hän käy sotaa.
Niinkö ?
Epäselvää on vain mitä vastaan.
Sanojen takaperin kirjoittamiseen (Aatos = Sotaa) kyllästyy, se vaikuttaa keinotekoiselta
temppuilulta.
Mitähän sillä halutaan kertoa, sitäkö että nainen käyttäytyy kuin mies vaikka ei missään
tapauksessa ole perinnäisesti miesmäinen ?
Newsweek kirjoittaa kirjasta takakannen mukaan:"Atwood kaikessa loistossaan. Mikä aarre hän on,
ja miten hienon kirjan hän on kirjoittanut."
Alkupuoli kirjasta (300 sivua) on niin tylsää, että ajattelin jo kokonaan hylätä lukemisen,
kaikkien kirjojen, vain pölyssä kahlaamisena. Ja ehdin jo miettiä onko hieno sama kuin tylsä.
Sitten Atwood räväyttää miehistä sivulla 302:
..."ne on kaikki pohjimmiltaan raiskaajia."
Sitten seuraa erinäköisiä perhe-elämän painajaisia.
Yleensä kirjan mielenkiintoisuusaste paljastuu 50 alkusivussa, mutta ei tässä.
Kirja kertoo naisesta , joka hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä miesten kanssa - salaa.
Ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Siis jälleen kerran: nainen on paholainen jos elää kuin
80 % miehistä. Häntä epäillään ihmiseksi, jolla ei ole sielua.
Veikkaanpa, että kyllä sekin ongelmia aiheuttaa, jos mies hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä
naisten kanssa - salaa. Siis vaikka tekisi sen salaa. Mutta sitähän miehet ovat tehneet
iät ja ajat. Onko tämä nyt sitten kyynisyyttä vai totuudenpuhumista. No, vielä on katto
pään päällä.
Herää kysymys miksi kriittisesti suhtautuvat naiset hakeutuvat koko ajan päähenkilön seuraansa.
Miksi ? Koska hän on arvoitus. Koko ajan paljastuu uusi särmä kaleidoskooppimaisesti.
Koska he salaa kadehtivat häntä ? Kadehtivat moraalittomuutta ? Niin umpikiero on
naisen luonne, olisi isäni eläessään sanonut nauraen.
Kirjan avatessani odotin viihdettä.
Sain vaivalloista ajatustyötä kun piti oikein pohtia raadollista naisen roolia.
Ystävyyssuhteissa.
Onko kirja hieno ?
Sisällysluettelo ei ainakaan sisällä hienostelua.
Jotain kai tässä opinkin: Eniten loukkaa se jos toinen ei kadehdi.
Nimi on kummallinen, ei ryöstön ryöstöä kirjassa. Myönnytys moralistille, ettei päähenkilö
voi missään tapauksessa olla muuta ja parempaa ?
Jos nainen ei kiltisti asetu perinnäiseen rooliin, hän käy sotaa.
Niinkö ?
Epäselvää on vain mitä vastaan.
Sanojen takaperin kirjoittamiseen (Aatos = Sotaa) kyllästyy, se vaikuttaa keinotekoiselta
temppuilulta.
Mitähän sillä halutaan kertoa, sitäkö että nainen käyttäytyy kuin mies vaikka ei missään
tapauksessa ole perinnäisesti miesmäinen ?
Newsweek kirjoittaa kirjasta takakannen mukaan:"Atwood kaikessa loistossaan. Mikä aarre hän on,
ja miten hienon kirjan hän on kirjoittanut."
Alkupuoli kirjasta (300 sivua) on niin tylsää, että ajattelin jo kokonaan hylätä lukemisen,
kaikkien kirjojen, vain pölyssä kahlaamisena. Ja ehdin jo miettiä onko hieno sama kuin tylsä.
Sitten Atwood räväyttää miehistä sivulla 302:
..."ne on kaikki pohjimmiltaan raiskaajia."
Sitten seuraa erinäköisiä perhe-elämän painajaisia.
Yleensä kirjan mielenkiintoisuusaste paljastuu 50 alkusivussa, mutta ei tässä.
Kirja kertoo naisesta , joka hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä miesten kanssa - salaa.
Ja mitä ongelmia se aiheuttaa. Siis jälleen kerran: nainen on paholainen jos elää kuin
80 % miehistä. Häntä epäillään ihmiseksi, jolla ei ole sielua.
Veikkaanpa, että kyllä sekin ongelmia aiheuttaa, jos mies hyppää sänkyyn kaikkien lähipiirinsä
naisten kanssa - salaa. Siis vaikka tekisi sen salaa. Mutta sitähän miehet ovat tehneet
iät ja ajat. Onko tämä nyt sitten kyynisyyttä vai totuudenpuhumista. No, vielä on katto
pään päällä.
Herää kysymys miksi kriittisesti suhtautuvat naiset hakeutuvat koko ajan päähenkilön seuraansa.
Miksi ? Koska hän on arvoitus. Koko ajan paljastuu uusi särmä kaleidoskooppimaisesti.
Koska he salaa kadehtivat häntä ? Kadehtivat moraalittomuutta ? Niin umpikiero on
naisen luonne, olisi isäni eläessään sanonut nauraen.
Kirjan avatessani odotin viihdettä.
Sain vaivalloista ajatustyötä kun piti oikein pohtia raadollista naisen roolia.
Ystävyyssuhteissa.
Onko kirja hieno ?
Sisällysluettelo ei ainakaan sisällä hienostelua.
Jotain kai tässä opinkin: Eniten loukkaa se jos toinen ei kadehdi.
Pom Pom: John Irving.
John Irving
Vain miesten kirja.
Vietin juhannuksen John Irvingin seurassa.
Oooh mikä mies !
Siskot, jestas mitkä testosteronit !
Mutta sitten katastrofeja ja tragedioita pilvin pimein.
Surkeita naissuhteita, naiset ovat ikäänkuin rivissä, edellisen jälkeen siirrytään
seuraavaan. Kuinkas muuten ?
Kirjailija ja kirjailijan sukulaiset saavat osansa, kenties ongelmat ovatkin
yleismaailmallisia. Ehkä opaskirja aloittelevan kirjailija suvulle ? Ja sittenkin sulkeutuu
yksi sun toinen ovi.
John Irving on niin arkirealistinen, super, super, että mystiikka ei sovi hänelle ollenkaan.
Eräässä tarinassa sininen Mustang seikkailee ilman kuljettajaa - ja sama auto tappaa
30 vuotta myöhemmin.
Ei kiitos muun arkisen kerronnan oheen.
Olen edelleen sitä mieltä, että John Irving on kylmä, raaka ja maskuliininen kertoja.
Kirjan ilme on arki ilman sunnuntaita.
Ymmärrän hyvin, että hän on erityisesti suomalaisten miesten suosikki.
P.S. Tarkennettuna: Luin juhannuksena John Irvingin kirjan Viimeinen yö Twisted Riverillä.
Vain miesten kirja.
Vietin juhannuksen John Irvingin seurassa.
Oooh mikä mies !
Siskot, jestas mitkä testosteronit !
Mutta sitten katastrofeja ja tragedioita pilvin pimein.
Surkeita naissuhteita, naiset ovat ikäänkuin rivissä, edellisen jälkeen siirrytään
seuraavaan. Kuinkas muuten ?
Kirjailija ja kirjailijan sukulaiset saavat osansa, kenties ongelmat ovatkin
yleismaailmallisia. Ehkä opaskirja aloittelevan kirjailija suvulle ? Ja sittenkin sulkeutuu
yksi sun toinen ovi.
John Irving on niin arkirealistinen, super, super, että mystiikka ei sovi hänelle ollenkaan.
Eräässä tarinassa sininen Mustang seikkailee ilman kuljettajaa - ja sama auto tappaa
30 vuotta myöhemmin.
Ei kiitos muun arkisen kerronnan oheen.
Olen edelleen sitä mieltä, että John Irving on kylmä, raaka ja maskuliininen kertoja.
Kirjan ilme on arki ilman sunnuntaita.
Ymmärrän hyvin, että hän on erityisesti suomalaisten miesten suosikki.
P.S. Tarkennettuna: Luin juhannuksena John Irvingin kirjan Viimeinen yö Twisted Riverillä.
Pom Pom: ME MUUT.
ME MUUT
Kirjoituksia yhteiskuntaluokista.
Yli 20 loistavaa kirjoittajaa yksien kansien välissä.
Mustikit ja Mansikit järjestyksen kourissa, niinkö ? Tai
suunta sinne. Meillä muilla ainakin on parempi visio monista asioista
tämän kirjasen lukemisen jälkeen.
Vähemmistöön kuuluminen on sietämätöntä, enemmän kuin sietämätöntä.
Ei sitä aikaisemmin kuvitellut, että vähemmistöön voisi kuulua 20-perhe, jota
edustaa Maria Björnberg-Enckell.
Henkilökohtaisesti olen kokenut vähemmistössä elämisen Ruotsissa ja se on
täysi syy viihtymättömyyteeni. Esimerkiksi on vahvoja paineita ruotsintaa sukunimi.
Sitähän en tee, vaikka jatkuvasti saa tavata nimeään ja selittää mistä
on kotoisin.
Siitä huolimatta, että ruotsalaisilla on vaikka kuinka ja paljon suomalaisia sukunimiä.
Useimmat heistä eivät kuitenkaan enää ymmärrä tai osaa suomenkieltä.
Suomenruotsalaisten kova kohtalo on siinä, että he ovat myös vähemmistönä muutettuaan
Ruotsiin. Pääväestöön sulautuminen on tosin pienestä kiinni,
onnistuu luultavasti viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Tai ehkä 100 vuoden kuluttua.
Tai sitten ei.
Monika Fagerholmin paras ajatus:
" Realismi sopii niille jotka mahtuvat siihen."
Fredrik Långin paras ajatus:
" Kaikkien onneksi onni on jakaantunut tasaisemmin kuin rikkaus."
Arne Nevanlinna on iki-ihana, kuten tavallista ja saa Pom Pomin jälleen rakastumaan
itseensä.
Kjell Westö vertaa itseään Jörn Donneriin ja Claes Anderssoniin ja on sitä mieltä,
että he ovat cool, mutta hän itse ei.
Siksikö, että he ovat rohkeampia, uskaltavat olla vastenmielisiä tavalla, joka
tehoaa katu-uskottavuudella katu-uskottaviin massoihin ?
Kjell Westö on pehmeämpi, hänestä aistii tarpeen miellyttää, hän on mukavampi, hänessä ei
ole sitä kovuutta, jota COOL hänen mielestään vaatisi.
On sellainen olo, että tätä kirjaa luetaan 20 vuoden kuluttua klassikkona,
merkittävänä käänteentekijänä ja silmien kirkastajana.
Ammuu
Pom Pom: Terveisiä Stephen Hawkingille.
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.
Terveisiä Stephen Hawkingille:
Sitten kun Jumala pääsee sanomalehteen eli astuu arkeen, on kaikki hyvin. Kaikki uskovat ja luottavat
sen kummemmin pohtimatta ja epäilemättä ja maassa vallitsee rauha.
Terveisiä Stephen Hawkingille:
Sitten kun Jumala pääsee sanomalehteen eli astuu arkeen, on kaikki hyvin. Kaikki uskovat ja luottavat
sen kummemmin pohtimatta ja epäilemättä ja maassa vallitsee rauha.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)