Pom Pom: Camilo Jose´Cela - Mehiläispesä.

Camilo Jose´Cela: Mehiläispesä.

Edelleen pysytään sivistyksen turhan painolastin puolella, vaikka kustantaja mainostaa teosta
yhteiskuntakriittisenä romaanina.
Ei voi mitään, Cela sanoo sen itse:
"...säädyllisyys on lähes tyystin kadonnut ..... Voi vaikka saada
jotain jota ei vielä ole !"
Celan slummikertomukset jättävät kirjalliseen kitalakeen juuri tällaisen maun.

Pom Pom: Frederic Beigbeder.

Frederic Beigbeder

Kauhuskenaarioita suosikkiammateista, tässä mainosmaailmasta, pääsee samaan kategoriaan kuin
Huimaavat korot.
"Tiedättekö mikä on rikkaiden ja köyhien välinen ero ?
Köyhät myyvät huumeita voidakseen ostaa Niket, kun taas rikkaat myyvät Nikejä ostaakseen
huumeita."
Riveillä ja rivien välissä paljastellaan hurjia totuuksia:
Kananpojan kasvu 42:ssa päivässä munasta entisen kolmen kuukauden sijasta.
Coca Colaan ei enää lisätä kokaiinia, vaan sensijaan fosforihappoa ja sitruunahappoa,
jotka luovat illuusion janon sammumisesta ja luovat keinotekoisen riippuvuuden.
(Olikohan tämä tieto Pepsin sponsoroimaa ?)
Geenimanipuloidut mansikat eivät jäädy talvella, koska niihin on lisätty kylmien vesien
kaloista otettu geeni.
Syöpä leviää. Öljyfirmat tekevät kaikkensa sähköautojen vastustamiseksi.
Aurinkovoiteet suojaavat vain UVB-säteiltä mutta eivät haitallisilta UVA-säteiltä.
Melanoomat leviävät.
Sivilisaatio on rakennettu sinun luomillesi väärille haaveille. Se tekee kuolemaa.
Menestyvä copy tienaa yhdellä lauseella Porschen, hänellä ei ole työaikoja, on
vain deadline.
Työttömyysluvut ja töiden katoaminen takaavat sen, että näistä kirjoista huolimatta
suosikkiammattien suosio ei laske.
Työtä painavat vain kohauttavat olkapäitään kertakäyttöilmiöille, niinkö se käy ?

Pom Pom: Huimaavat korot.

Huimaavat korot.

PomPom: Huimaavat korot teatteriin ?
Kun haluaa viihdettä voi sivistys/tieto/info tuntua turhalta painolastilta. Luen juuri Mirja Tervon
kirjaa Huimaavat korot luksuskenkien viehätyksestä. Siinä on paljon asiatietoa ja infoa niin kengistä
kuin kenkienmyynnistä New Yorkissa.
Haluaisin nähdä kirjasta tehdyn näytelmän.
Absurdia, aivan hullua, hirveätä, sehän sopisi näytelmäksi !

Pom Pom: Tulevaisuudesta ?

Tulevaisuudesta ?

Valtioiden rajat kartalla haalistuvat - ainakin Euroopassa.
Tilalle tulevat suuret firmat omalaatuisine henkilöstöpoliitikkoineen, jotka
haluavat päättää työntekijöiden lastenteosta.
Naisille järjestetään kurinpalautuksia julkisine raiskauksineen ja
salaa laitettuine kivuliaine kierukoineen. Ym vastaavaa.
Juristien arvovalta murenee. Ja kaikkein ihmeellisintä on se
että se yleisesti hyväksytään. Kaikki joilla on ollut ongelmia,
pieniä tai suuria, lain kanssa, hyväksyvät sen salaa
naureskellen. Ja kilpailevat ammattikunnat haistavat mahdollisuuden
nousuun yhteiskunnassa.
Lääkärit saavat vapaat kädet tehdä kokeitaan. Sehän on pyhää tiedettä.
Psykiatrit nousevat arvostuksessa koska täytyyhän pienen ihmisen
saada jostain apua kun Jumalaakaan ei enää yleisesti ole.
Ne jotka kuvittelevat elättävänsä itsensä kirjoittamalla saavat
miettiä päänsä puhki miten, koska pian kaikki lehdet ovat netissä
luettavina - ilmaiseksi.
Kodit ovat siistejä, valoisia ja ilmavia - kuin mainoksissa -
koska epäsiistejä päivälehtiä ei näy missään.
Blogeilla elävät vain muutamat mainosfriikit, ehkä kaksi % koko alasta.
Ja johonkin ne rahatkin kerääntyvät. Suuriin lasipalatseihin -
jossain kaukana. Olo on epätodellinen, koska olet nähnyt vain muovikortteja
jo vuosien ajan. Huolimatta siitä että teet töitä scheemalla 24/7.
Ja vaikka maksat kaikki laskusi etuajassa uhkaa Sinua koko ajan
ulosottomies, koska joku on keksinyt maksukorttisi koodin.
Kamerallako ? Kamera ei taidakaan olla ystäväsi.
Sinua vainoaa varas ja ulosottomies, kyse on vain siitä kumpi on
nopeampi.
Ainoa rahanlähde on vahingonkorvaukset jos osaat niitä hakea, sillä
oikeuksiasi loukataan koko ajan.
Kuljet koko ajan kamera ja mikrofoni käsissäsi koska muutenhan
et pysty todistamaan oikeuksiasi loukatun.
Jos olet taiteilija ja hyvä sellainen saat olla varma että
ideasi ovat tunnettuja pari minuuttia syntymänsä jälkeen toisella
puolen maapalloa tai kenties naapurillesi tai työkaverillesi tai
opettajallesi, joka on keksinyt kykysi.
Tekniikan kehittyessä saat miettiä onko makuuhuoneessasi kaikkien
maiden mikrofonit ja mikrokamerat vai vain yhden, sen kotivaltion.
Mikäli se on vielä olemassa.
Tulevaisuudessa luultavasti kaipaat sitä.
Koska valheellinenkin turvallisuus on parempaa kuin ei mitään.
Ja kirjoittavana ihmisenä näet painajaisia pisteestä, koska sehän
on tekstin päätös, kuolema. Piste.

Pom Pom: J.M.Coetzee.

J.M.Coetzee: Pietarin mestari.
Nobel-kirjailija yrittää luoda venäläisten klassikoiden tunnelmaa, johtuneeko ihailusta vai opettelusta ?
Kirja on suorastaan harvinainen siinä, että suomalainen nainen kuvataan hyvin epämiellyttävänä.
Oikein tuntee kuinka kertoja ei pidä hänestä.
Taidamme olla aika hemmoteltuja kun ainakin minulle kuvaus on ainutlaatuinen. Ja pidän itseäni paljon lukeneena.
Vai johtuuko se siitä että olemme niin huomaamattomia, mitättömiä ettei meitä ole enempää huomattu ? Siinäpä kysymys.
Nyt olisi tilaisuus lisätä näkyvyyttä maailmalla äänestämällä Pekka Haavistoa. Media tulisi räjähtämään
kaikkialla. Se on sitten eri asia miten asioitten hoito sujuisi valtioitten kanssa, jotka eivät hyväksy hänenlaistaan
poikkeavuutta. Miten kohdella vierailulla olevaa valtionpäämiestä joka maan lakien mukaan pitäisi kiikuttaa vankilaan ?
Tai tämä on tietysti turha kysymys koska sama koskisi ketä tahansa toisen valtion päämiestä.
Helsingistä voisi tulla uuden taidemaailman toinen napa hänen valinnallaan: Olisi vain New York ja Helsinki.
Pariisi, Lontoo ja Berliini jäisivät jälkijunaan.

Pom Pom: Imbi Paju.

Imbi Paju: Torjutut muistot.
Kirja kauhusta ja sorrosta ja Viron historiasta. Harva ajattelee, että Viro on kuulunut Ruotsiin
parinsadan vuoden ajan. Tämä kausi oli hyvä ja päättyi vuoteen 1721.
Kauhukuvaukset voittavat Hollywoodin ja tulevat todennäköisesti luomaan samanlaisen pysyvän genreén kuin
keskitysleirikuvaukset. Kumpi oli pahempi, Stalin vai Hitler, sitä ei ole ratkaistu.
Stalinin systeemi pyöri suurimmaksi osaksi valehtelemisella, virallisen tiedotuksen hienouksilla.
Puhumme hyvin vaivattomasti ja laskemme leikkiä pilapiirroksin mustien ihmissyönnistä.
Sensijaan jos valkoihoinen rupeaa ihmissyöjäksi siitä on melkein mahdotonta puhua.
Imbi kertoo:
" Puna-armeija piiritti Ukrainan. Kaikki asukkaiden ruokavarastot ja kotieläimet takavarikoitiin.
Joka päivä 25 000 ukrainalaista kuoli nälkään. Olot johtivat siihen, että ihmiset söivät lähimmäisiään -
vanhemmat omia lapsiaan ja päinvastoin ja lapsikuolleisuus lähenteli sataa prosenttia."
Isoäitini suku on peräisin Virosta. Koko lapsuuteni Viron kohtalo oli kuin suuri musta pilvi kotimme yllä.
Siitä ei uskallettu puhua ollenkaan, heti kuului hys hys jos joku aloitti.
Kun Stalin poistui vuonna 1953 ajasta ikuisuuteen, todennäköisesti helvettiin jopa lapsi huomasi helpotuksen isän
olkapäissä ja koko talon ilmapiirissä. Tämä on ensimmäisiä lapsuudenmuistojani. Toinen oli vuotta aikaisemmin
Elisabeth II:n kruunajaiset. Ja sitä ennen muistan kun sain lahjaksi puisen paloauton isotädiltäni. Siihen sai
kivasti asetella puisia palomiehiä järjestykseen. Täti kuoli kohta sen jälkeen. Olin 1 1/2 - vuotias.
Mutta takaisin Viron historiaan.
Isovanhemmat jotka kertovat lapsenlapsilleen asioita tekevät melkoisen
kulttuurityön. Systeemissä jossa vanhat asiat muuttuvat kielletyiksi ja virallisesti olemattomiksi
se on ainoa tie. Vaikeaksi tilanteen tekee sen, että mitä voi kertoa niin, että lapsenlapset eivät
käsitä väärin tai joudu vaikeuksiin. Vanhin lapsi sisarussarjassa saa näiden muistojen takia usein aivan
erilaisen lapsuuden kuin seuraavat, ainakin minä. Ensinnäkin hän on usein kaikkein rakastetuin isovanhemmilleen,
koska häntä odotettiin eniten, seuraavia lapsia tippui kenties joka vuosi niin että hyvä jos nimi pysyi mielessä.
Imbi muistaa kuinka Virossa vitsailtiin neuvostoaikana, että siellä ei sosialismista siirryttykään kommunismiin vaan - alkoholismiin. Paineitten helpottajana toimi patenttilääke.
Imbi Paju saa varmasti perillisiä ison joukon. Jonon alussa Sofi Oksanen.

Pom Pom: Mindre snygg man.

Mindre snygg man.

En farbror berättar:
Det här hände tiden när det inte fanns telefoner. Man var tvungen att gå till någon man ville träffa. Hans pappa kom första gång hem till hans mamma och frågade efter henne. Mamman var inte hemma då, men hennes syster var som pratade med främlingen, som inte var så lång.
Syster hälsade mamman sen senare på kvällen, att mindre snygg herreman hade frågat efter henne.
Hon skulle säga: Mindre, snygg herreman frågade efter henne...