Pom Pom: Matti Ahde.

             MATTI AHDE

Timo Hakkarainen on kirjoittanut hienot poliittiset muistelmat  palkitulla tyylilläån.
Matti Ahde sähkömies.
Matti Ahteella on pakissaan uskomaton työputki. Hänen uransa kyseenalaistaa suomalaisen
koululaitoksen täysin. Vanhassa keskikoulussa ja lukiossa ja sen jälkeen yliopistoissa
pingottaneella ei ole normaalisti tällaisia valmiuksia ja vahvuuksia hoidella noin vain olalta
koko Suomen asioita.
Meille vakuutettiin ja uskoteltiin opiskellessamme koko ajan, että ilman sitä ei ollut - mitään.
Pärjätä vaikeitten miesten kanssa, saada heidät suosimaan itseään.
Seppo Heikinheimo ja Urkki ja monet muut - melkein kaikki - suosijoina ja ystävinä sikäli kun
politiikassa voi luotettavaa ystävyyttä olla kaikkien kilpaillessa keskenään milloin
mistäkin.
Hänen uransa on uskomaton, ilkeilijä ehkä voi väittää, että hän on sosialisoinut koko
puolueen tekemiset omikseen, mutta niinhän ne pomot kait liki aina.
Muistelmia ilman skandaaleja ei taida olla.
Feiringin tapauksesta oli hyvä saada lisätietoja. Muistan hänestä vain nimen, että jotain ongelmaa
oli. Mutta että omatekoinen protesti verotusta tai ehkä verovarojen käyttöä vastaan oli totta.
Kerätä kassaholviin tilittämättömät varat ja käydä niitä ihailemassa ja lisäämässä joka kuukausi.
Kuinka hulluja ne vallassa olleet on ennen ollu ? Ja tapaus hoidettiin niin, että ei Feiringillä
julkisesti mitään hullun mainetta ole ollut. Villasukalla painettu juttu.  Ja vielä varovaisesti.
Ja meitä auktoriteettiuskoisia vain kasvatettiin lisää. Niin se homma kävi.
Uuvuttavaa faktaa urheilupuolelta on kirjassa tarpeeksi, jotta se on kokonaisuudessaan 100 % uskottava.
Hauskoja sattumuksia mukana on, elämässä on ollut musiikkia, tennistä ja golfia. Nostan hattua
siitä, että hän on hoitanut myös perhe-elämänsä niin  suvereenisti.
Muistan joskus aikaisemmin ihailleeni perheen sukulaisrakkautta jonkin Hilkka Ahteesta tehdyn perhejutun
luettuani.
Elämä on yhteensattumia täynnä, niinpä ystävä Pepsi Pertti Paloheimo kertoo kuinka hän alkoi uskoa
julkilausumien tehoon. Hän koki lopettaneensa Korean sodan. Hän oli lähettänyt pari päivää ennen
sodan lopettamista tällaisen kirjeen:

"Presidentti Truman
Valkoinen Talo
Washington D.C.
USA
Korean sota on heti lopetettava !
Pispalan Tarmon yleiskokous."

Että on sitä ennenkin oltu Suomessa maailmanvaltiaita, ennen internettiä ja Lauri Lovea
ja Renny Harlinia.
Ja muita tärkeitä pottentaatteja.
Ruikutamme herkästi kohteluamme Ruotsissa ja muualla lännessä.
Toista oli Neukkulassa kun vodkaturisti myöhästyttyään junasta
kiidätettiin Volgalla läpi Valko-Venäjän seurueeseensa.
Mikä oli tämä juttu, että UKK-puistossa ei korjattu
myrskyn jäljiltä kaatunutta ikimetsää 8 360 hehtaarin alueelta ? Minä en mittään tiedä,
mutta se sotii maalaisjärkeäni vastaan. Ne teoreetikot ja liian viisaat !
Matti taisi olla liian hyvä ympäristöministeri.

Pom Pom: The New Generation.

 

Economic life teaches us to get appreciation.

We are urged to avoid the following sayings:

 

" 1. may I ask a question?

  2. sorry for the bother.

  3. thanks for listening

  4. now, if I say quite honestly ...

  5. I thought just in case, maybe ... "

This is something which will reveal the new generation's entry, they are all in the past

courtesy phrases were taught by us, and, in practice, utilize. !

Pom Pom: Uusi generatiooni.

Talouselämä opettaa meitä saamaan arvostusta.
Meitä kehotetaan välttämään seuraavia sanontoja:
"
1. Saanko esittää kysymyksen?


2. Anteeksi kun häiritsen...


3. Kiitos, kun kuuntelitte


4. Jos nyt sanon aivan rehellisesti...



5. Ajattelin vain jos, ehkä... "

Tässähän on se jokin mikä paljastaa uuden generationin tulon, näähän on kaikki entisiä
 kohteliaisuusfraaseja, joita meidät opetettiin ja käytännössä vaadittiin käyttämään. !

Pom Pom: Raaka julkkisisä.

Raaka julkkisisä Ruotsin televisiossa juuri kertoo, että hänen lapsensa ei saa syödä makeisia vuoteen.
Hän ei ollenkaan käsitä kuinka raaka hän on. Sehän on oikeaa kidustusta. Lapsilla on makeita makunystyröitä huomattavasti enemmän kuin aikuisilla,  siitä halut makeaan johtuvat. Eli monet paheemme ovat täysin fyysisistä syistä johtuvia. Eikä ollenkaan siitä huonomainesta luonteenheikkoudesta.
Toivottavasti lapsen äiti tai isoäiti tai sukulaistädit ovat järkevämpiä.

Pom Pom: Aapinen.

Heli Laaksonen on kirjoittanut aivan ihanan kirjan. En yhtään liioittele.
Sopii yleisestikin ottaen lahjakirjaksi, nuorille, vanhoille, kirjallisuusfriikeille ja - kaikille.
Ennustan siitä ensi joulun menestyslahjaa. Sen voi jopa antaa niille joilla on jo kaikkea.
Teksti on Kalevalan perintöä tai uuskalevalaista runonlaulantaa.
Olen myyty. Sinun on pakko lukea se: Aapinen.

Pom Pom: Martti Huhtamäki, pommintekijä.

Martti Huhtamäki on malttanut säästää uransa isoimman pommin omaan kirjaansa, Mara puhuu omiaan.
Pommintekijöitähän ne iltapäivälehtien toimittajat ovat. Niin, että useimmat pommit ovatkin vain tyhjiä tussahduksia.
Että se olikin Kekkonen, joka sanoi vetonsa  Max Jacobsonin YK:n pääsihteeriuralle. Eikä  silloinen Neuvostoliitto. Kekkonen on nykyään niin parjattu ja mollattu, että sen uskoo !
Kekkosen teki suureksi ja rakastetuksi maan isäksi se, että hän ei hyökännyt pienten, heikkojen ja vaivaisten kimppuun niinkuin pari seuraajansa.
Että Kekkonen ei kestänyt suuria lähipiirissään vaan tuhosi heidät. Loi mutapainikulttuurin  suomalaiseen politiikkaan jo suhteissaan Virolaiseen ja Karjalaiseen. Joka miekkaan tarttuu se miekkaan sortuu sanoo jo sanakin. Kyllä tällä väitteellä Max Jacobsonin lahtaamisesta murenee viimeinenkin Kekkospatsas.
Sen oli kertonut Kalle Kaihari, lähiystävä.
Seuraava pommi ei edes tussahda. Että Paavo Väyrysen biologinen isä olisi sakemanni.
Virolainen oli aktiivisempi kuin useimmat tiesivät.
Koivistoa kiinnosti vain Venäjän historia.
Halonen ei antanut vuorineuvostitteliä Kakkoselle. Siksikö, että tällä oli tutkinto Uppsalasta.
Siinä on tietty heikkouden leima, Ruotsi oli ennen Paijala, joka huolsi juoppomme ja heikkolahjaisemmat, jitka eivät kovassa suomalaisessa kilpailuyhteiskunnassa pärjänneet.
Täällä asuvana on semmoinen tunne, että Halonen tuli sutena perässä, haistoi veren hajun ja puri
veljespuolueen avulla. Tai pitäisikö sanoa sisaruspuolueen avulla.  Yhdessä toimiminen kun vasemmalla toimii näkyvämmin ja paremmin kuin muualla.
Huhtamäki ei mainitse, että hänen suvullaan olisi ollut mielipiteitä hänen urastaan, aika monet moralistit eivät hyväksy iltapäivälehden toimittamista ammatiksi.
Tämä tuli mieleeni siksi, että olen hänelle hyvin kaukaista sukua Luoman suvun kautta. Äidinäitini sukua on helppo seurata 1600-luvulle, suora linkki, ei ainuttakaan au-lasta tai muuta kuprua 400 vuoteen. Mukana ovat Perälät, Pirilät, Pirit, Jussi Lähde, Kuoppamäet, Toivo Kärki, jopa Viktoria Mullova ja Huhtamäet ynnä muut.  Äidinisän suku on täysin päinvastaista, ei julkihuijareita sielläkään, mutta au-lapsia pilvin pimein, jokaisessa sukupolvessa.
Teini-ikäisenä ja sen jälkeen sai nahoissaan tuntea kuinka tärkeää oli keskittyä siveänä pysymiseen, se oli ehdottomasti se kaikkein tärkein asia. Vaikka veisi kaiken energian.
Ja kirjoittaminen on hyvin kyseenalaista toimintaa.
Kolmas pommi oli että Christina Onassis oli sortunut huumeisiin. Aikaisemmin kirjoiteltiin vain, että hän söi laihdutuslääkkeitä, piristyslääkkeitä ja unilääkkeitä yliannoksia ja vuoronperään. Ehkä uskottavaa.
Christina Onassiksen näin livenä joskus vuosia Kalastajatorpan tapauksen jäökeen, silloin
kun hän oli onnellisesti naimisissa ranskalaismiehensä kanssa.
Neljäs pommi oli romanttinen tapaaminen Silvian kanssa. Minä en ymmärrä miten minä olen tähän tilanteeseen joutunut, että selostan Silvian romansseja. Mutta niitä tulee nyt vähän sieltä ja täältä...
Uskotaan jos halutaan.
Viides pommi oli se, että minun palvomani Ilja Glazunov oli vakoilija. Niin, niin.
Niki Laudan olen minäkin nähnyt. Fiksu mies.
Monia pieniä hauskoja juttuja oli mukana. Kuinka vahingossa vedonlyöntijutussa hypittiin ison
bossin Volvo lyttyyn jne.
Nyt tiedämme, miten loistaville kilpaorille käy kun ne vanhenee. Ne siirtyvät perhe-elämään. Ihan niin kuin muutkin.
Viisi pommia. Kokeile räjähtävätkö ne sinulla.

Pom Pom: Terveysterroristi.

Kukaan ei usko mitään todella ennen kuin on itse kokenut, sen saa todeta itsestäänkin aina silloin ja tällöin.
Olen slarvannut hammalääkärillä juoksemista vuosia. Tai lähinnä hammashoitajan hammaskiven poistoa, koska se on niin kivuliasta. Puudutusaine kun puuduttaa yleensä kielen täydellisesti, mutta ei juuri muuta kun suihkeena annetaan.  Manjana, manjana, olen ajatellut. Sitä en ole asiantuntemattomana ajatellut, että kyse on bakteereista.
Ja olen kärsinyt pahasta arthrosista. Lääkärit ovat sanoneet vain, että inflammation ja lääkkeet ovat  vain särkylääkkeitä.
Kun hammaskiveni poistui, helpottui myös arthros. Olen kuin toinen ihminen. Jännitän vain sitä kuinka kauan tämä uusi tilanne jatkuu. Olen toimintakykyinen, työkykyinen... hurraa.
Kun kerroin siitä lääkärille hän vain totesi, että hammaskiven poistamisen myötä poistuvat myös bakteerit eivätkä kulje niveliin.
Kun terveysterroristit tulevat valtaan, he varmasti  keksivät uuden systeemin:
meille maksetaan kun käymme hammaslääkärillä.