Pom Pom: Tell me.

Tell me if I am wrong:

The Britishs are cool and cold. Doesn´t show the possible hardness.
The Finnishs are cold and hard. The possible coolness is hard too.
The Germans are djust hard.
The Swedish are soft and they doesn´t understand at all the coldness or coolness. They laugh all the time at the hardness.
The Americans are light soft and working and working...and communicating. They don´t need to be so fine than we, the Europeans. Our culture is our barrier against to becoming or beeing rich.

Pom Pom: Seksi.

Seksi on kaikki - eikä mitään. Ei ihme, että se aiheuttaa ongelmia. Kummallista on, että se luo omat rangaistuksensa silloin kun niitä tarvitaan. Sanoi Äiti.

Pom Pom: Allergioista.

Allergiat ovat lisääntyneet suunnattomasti.`
-  Johtuuko se uusista myrkyllisistä aineista ? Esimerkiksi vaatteissamme kun luonnonmateriaalit on korvattu teollisilla.
-  Johtuuko se stressistä ? Mutta sitä on aina ollut, ehkä jopa enemmän ja todellisempana kuin tänään.
Lisääkö media kohtuuttomasti stressiä kun meidän on tunnetasolla pakko osallistua koko maailman murheisiin ?
Pitäisikö meidän ottaa takaisin ikivanhoja tapoja allergioiden estämiseen: pukeutua päivälliselle ja muutenkin vaihtaa koko ajan vaatteita kuin vain yläluokka ennen ? Estäisimme täten sen, etä ihomme on jatkuvassa kosketuksessa samaan ja mahdollisesti myrkylliseen keinoaineeseen.

Pom Pom: Märta Tikkanen.

Märta Tikkanen:
Emma ja Uno
Rakkautta tottakai
(Tammi 2010).
Ihastuttavan tosi rakkaustarina, jossa Märta Tikkanen kertoo isovanhempiensa tarinan.
Uppoamme syvälle tavallisen kansan kulttuuriin, kansanopistojen syntyyn ja valtakauteen.
Uskomattoman energinen ja aikaansaava Uno Stadius perusti opistoja eri puolelle Ruotsia
ja luennoi niissä kansan sivistyksestä ja raittiudesta kiihkolla, jonka tunnistin oman
isotätini Idan elämässä. Sortavalan naisopistosta valmistuneena opettajattarena hän ajoi
samoja asioita samaan aikaan.
Uno Stadius kohtasi Ruotsissa suuria vaikeuksia, hänen kansalaisuusanomuksensa hylät-
tiin kerta toisensa jälkeen. On kuin hänen kimpussaan olisi ollut koko ajan joukko
kiukkuisia muurahaisia, vähän isompia vain.
Uno sai kokea kovia naapurimaassa,  Märta sensijaan on saanut ylenmäärin rakkautta,
hänhän on koko Ruotsin pikku lemmikki. Ruotsissa ehkä pitää vain käydä visiitillä,
ei asua.Eikä ainakaan tehdä töitä.
Monissa suvuissa lahjakkuudet hyppäävät yhden sukupolven yli, löysikö Märta Henrikissään
uuden Unon ? Eivät tyttäret aina hae aviopuolisoksi isänsä kopiota. Me kaikkihan tunnemme
Märta ja Henrik Tikkasen rakkaustarinan.
Suvut luovat kulttuurihistoriaa. Tekisi mieli kehoittaa kaikkia muitakin kertomaan
vanhempiensa tai isovanhempiensa rakkaustarinan ja tietenkin omansa.
Niin kiehtovaa on rakkaus eri vivahteissaan.

Pom Pom: Heidi Köngäs - Dora, Dora.

Heidi Köngäs kertoo syksyn uutuuskirjassaan siitä, miten vaikeaa saattaa sen ykkösen miellyttäminen olla. Tämän varmasti tietää yksi sun toinen johtaja. Ykkönen oli Hitler. Ja alempi johtaja oli arkkitehti Albert Speer.
Henkilökohtaisesti olen totaalisesti väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen toiseen maailmansotaan liittyvään. Mielestäni kaikki vain pitäisi unohtaa. Voisin jopa maksaa ylimääräisen veron, jotta kaikki tekisivät niin.
Kirja on aikalailla tylsä, mutta aika uskottava, vaikka Hitlerille ja Speerille maalataan homoseksuaalinen suhde, joka lienee ollut ns. kaapissa kaikilta muilta.
Nyrnbergin oikeudenkäynnissä tehtiin  päätös, jossa Speer tuomittiin vain orjatyövoiman käytöstä kahdeksikymmeneksi  vuodeksi Spandaun vankilaan. Hän katui ja kielsi tienneensä mitään holokaustista ja juutalaisten joukkotuhosta.
Aika hyvä puolustusasianajaja hänellä on täytynyt olla !!!
Kyllä varusteluministeri ja Hitlerin lähipiirissä elänyt tiesi kaiken kuten tämä Heidi Köngäksenkin kirja osoittaa.

Kirjan kauneimmaksi kohdaksi on joku muukin valinnut seuraavan tekstin:
"...munkin puheessa oli outoa lumovoimaa juuri siksi, että hän puhui näkymättömän näkyväiseksi. "Sehän se on koko uskonnon idea", Boris keskeyttää."
Aika oli erityisen raakaa kuten kaikki tietävät, tämä ehkä näyttää siitä yhden spektrin:
"toteutimme Himmlerin ohjetta, että emme koskaan anna sen loistavan aseen, kauhun ja hirveän maineen haalistua vaan lisäämme alati sen merkitystä." Niinpä. Onko se nykyisenkin median johtonuora, tekisi mieli kysyä.
Dora, Dora oli tykki, ei haluttu, rakastettu tai ihailtu nainen.

Pom Pom: Riku Korhonen - Nuku lähelläni.

Riku Korhosen kirja Nuku lähelläni kertoo parisuhteesta, joka alkaa ilman pienintäkääm ihastumista
saatikka rakastumista. Sattuma ajaa yhteen kaksi ihmista, pojalle tyttö on ainoa tuttu vieraassa
kaupungissa, tyttö vaikuttaa siltä, jolla on ollut liikaa poikaystäviä. Korhonen kirjoittaa pitkiä
lauseita, kuin saksaa suomennettuna. Tässä yksi lause, jonka pituus on 1/3 sivusta:
"...äidillä oli rakastajia ja isällä rakastajattaria, ja kunnioittavana ja intohimoisena alkanut
taistelu muuttui vuosikymmenten myötä yhä katkerammaksi ja tyhjänpäiväisemmäksi vanhusten sodaksi,
jossa oli luovuttu aluevaatimuksista , mutta aseita ei osattu laskea..."
Kirjan älykkäin lause on tässä:
"No, jos olisit älykkö, olisin jo huomannut."
Muita huomionarvoisia:
"...katsella sitä...melkein kolmen vuoden päästä."
"...ja minä huomaan taas muistuttavani Tuomasta, vaikka meillä on eri isät ja hän on tuhkaa."
"...murheet siellä vain kasautuvat ja sakenevat..."
"Ajoittain tuskin erotan...itseäni kuvitelmasta."
"...olen tahtomattani alkanut rakentaa kaikkea vieraan ihmisen varaan."
"Olen kulkenut niin kauas pakkomielteiden maahan..."
"...rakkaudesta...se on vain sitä, että ihminen menee toista ihmistä kohti ja luottaa siihen, mitä
selkäpuolella tapahtuu."
"Onko rakkaus feminiini ?"
"Ehkä tätä samaa leikkiä leikkii samalla hetkellä noin miljardi pariskuntaa, jotka kaikki katsovat
kumppanissaan unen kuvaa."
"...toive saada halu tasapainoon."
"Onko sellainen seksuaalinen paikka, jokin pysyvästi pimeä...johon lennetään halpalennolla, yön halki,
yksin, tapaamaan ikuisuuden diktaattoria ?"
"...oma olemassoloni lepää naiseni unessa."
"...päivänvärisiä ajatuksia..."
"...lavetti laskeutui hitaasti, tuuli puhalsi kasvoilleni ja kaikki kieppui, korkeus tuntui mielisairauden
muodolta, niin ylhäältä ei voinut olla paluuta mihinkään normaaliin,..."
Tämähän on kuin suoraan minun elämästäni. Ja tähän pitäisi pyrkiä:
"Elämässä on harvoja sitovia lakeja. Yritin hengittää syvään ja vähitellen tuuli auttoi siinä, sain
happea, pysyin tajuissani."
"Ihmiset jättävät toisiinsa jälkiä, jotkut likaisia, jotkut puhtaita."
"...elämme useaa elämää, tässä hetkessä, omissa unissamme ja toisten..."
"...kovia kokenut kissa ja ymmärsi eloonjäämiskamppailusta enemmän kuin minä, en kadehtinut sen tietoja..."

Alan tajuta miksi Riku Korhonen on vaihtanut ammattinsa lääkäristä kirjailijaksi. Ensimmäinen ajatus siitä oli IDIOOTTI. Hylkään sen täydellisesti.
Jos luet yhden kaunokirjallisen teoksen vuodessa, se kirja on tässä. Mutta kansainväliseen menestykseen tarvittaisiin Happy End, veikkaan...
Riku Korhosen paras teos. Jo nimi Nuku lähelläni on ihana. Taso on korkea, edellinen kirja sai EU:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010.

Pom Pom: Paavo Lipponen - Järjellä ja tunteella.

Paavo Lipponen: Järjellä ja tunteella.
Syksyn uutuuskirja, jonka 100:lla ensimmäisellä sivulla miettii miksi se on kirjoitettu,mitään uutta kun Muistelmat I lukeneelle
ei ollut. Mutta sitten tuli jotain. Selvisi, että Jörn Donner tietää, missä New Yorkin parhaat dry martinit saa ja niin edelleen.
Suomalaisista poliitikoista Paavo Lipponen on aina erottunut sillä, että hän osaa näyttää tunteensa ja mikäs sen herttaisempaa
on kun on tyttäret ja vaimo lähellä. Jos vertaa vaikka Sauli Niinistöön, mitä tiedämme hänen tunteistaan ? Poliittisten muistelma-
kirjojen tapaan Järjellä ja tunteella on selittely - ja puolusteluteos. Seuraan suomalaista politiikkaa lehtien välityksellä ulko-
mailla asuvana ja ehdin alkusivuilla ikävystymään.
Kirjan tärkein lause on:
"Kuinka vaarallista on asioiden pitäminen itsestään selvinä ?"  On ja ei vastaavat kokeneet. Paavo otti tämän asian pohdittavaksi.
Kansainvälistymisen aika suosi Paavo Lipposta poliitikkona, meidät muut vaiensi täysin hänen Amerikan tuntemuksensa ja opiskelunsa siellä.
Me vielä toistimme hiljaa historiallista toivettamme, ikkunat auki Eurooppaan kun yhtäkkiä huomasimmekin olevamme osa Eurooppaa
ja Euroopassa. Ja Paavo pätevänä siellä toimimassa.
Jopa vastustajatkin alkoivat puhua Paavo Suuresta. Vaikka aika paljon hänelläkin, suurella menestyjällä, on ollut ei - sanojia
cv:ssään ja elämässään. Näin kuvittelee helposti se, jolla tätä menestystä ei ole ollut, ettei niin olisi laita.
Kalevi Sorsan sanonta: " Pitää ymmärtää niin kauan kuin vielä ymmärtää. " ansaitsee tulla muistetuksi. Niinpä. Paavo Lipponen on
tietääkseni siirtynyt syrjään  päivänpolitiikasta. Päivi Lipponen, toinen vaimo, puhuu myös viisaita: " Ei epäonnistuminen ihmistä nujerra,
vaan hänen suhtautumisensa siihen." Ja: " Jokainen aika vaatii johtajiltaan tietynlaisia ominaisuuksia."
Paavo Lipponen tehtailee huulia, jotka jäävät elämään: "Suomessa on tehty todellinen innovaatio: putki, jossa on vain yksi pää."
Jotta nämä arvoitukselliset ajatukset selviävät, täytyy sinun kyllä lukea tämä kirja, Paavo Lipposen elämän tähtihetket.