Pom Pom: Prinsessa Di ja minä.

Olen pohjimmiltani täysin realisti. Eihän Suomessa ole mitään kummituskulttuuria, e-hei. Jos ihmiset kokevat jotain ylimaallista, eivät he edes arvaa kertoa niistä, miettivät vain itsekseen. Englannissa kaikki rakastavat kummituksia, pitää melkein olla oma kotikummitus. Olin meedioitten, kummitusten jahtaajien ja psykiatrien leluna. Minua pidettiin harvinaisen helppona objektina. Olin nähnyt mm. Prinsessa Di:n äidin live. Prinsessa Di:n traagisen poistumisen jälkeen epäiltiin, että onnettomuusautossa olisi ollut mukana murhaaja. Tätä haluttiin tutkia. Sitten: Olin kotona. Istuin tuolissa keskellä huonetta. Yhtäkkiä kurkussani tuntui veren makua, sitä valui. Kokemus oli täysin tosi. Ehdin ajatella olenko saanut jonkun propin, aivoverenvuodon. Sitten puoli päätäni oli poissa. Fyysisesti tunsin vain jotain puutumista, turtumista. Mutta psyykkisesti kokemus oli aivan hirveä. Isku päähän tuli edestä, joten kokemukseni oli ettei minua isketty päähän takaapäin. Toisella kertaa hänen hahmonsa siirrettiin minuun. Prinsessa Di oli hyvin urheilullinen, innokas uimari ja erinomaisessa kunnossa. Sain tunteen hänen kunnostaan. Koskaan en ole voinut fyysisesti niin hyvin ! Munua varoitettiin, että kunto ei ole todellinen, se vain tuntuu siltä. Minulla on aina ollut pieniä ongelmia terveyteni kanssa, pientä kremppaa siellä ja täällä. Kokemus oli aivan mahtava, uskomaton. Voin todella hyvin, olin elämäni kunnossa. Että tällaista on eletty !