Pom Pom: Huumori on järkeä vailla ?

Tunteet eivät välttämättä ole järkeviä. Kaikki tiedämme sen. Huumori on hyvin usein kaikkea muuta kuin järkevää, niinkö ? Istuin Tukholman rautatieasemalla ja odottelin lähtevää junaa. Vieressäni oli tyhjä paikka. Penkin päässä istui noin 30-vuotias tyylikäs nuori mies. Keskellemme istahti huomiotaherättävän kaunis nainen, joka oli kaikinpuolin viehättävä: naisellinen, siro, tyylikäs, kuin nukke, kengät kokoa 34, ehkä. Neitokainen otti laukustaan kameran ja karamellipussin. Hän otti pussista punaisen nallen muotoisen karamellin ja alkoi huolellisesti kuvata sitä. Nuori mies ja minä vilkaisimme toisiamme ja purskahdimme nauramaan. Jälkeenpäin yritin analysoida tilannetta. Tapahtumahetkellä Olin täysin vakuuttunut siitä, että nauroin siksi, koska neitokainen oli niin tyypillinen tapaus. Sitten tajusin, että eihän se ollut mitään tyypillistä nuoren naisen käytöstä, eivät nuoret niin käyttäydy. Miksi ihmeessä me purskahdimme nauramaan ? Jos vain minä olisin nauranut, en miettisi sitä. Kaipaan asiantuntijan selvitystä. Naurumme oli ystävällistä, mutta miksi se syntyi ? Huumori on kummallinen asia ja mitä enemmän sitä miettii sitä kummallisemmaksi se muuttuu.