Elimme Sovjetin aikaa, jolloin jännitimme ja olimme varovaisia ja varautuneita kommenteissamme itäänpäin. Astuin tukholmalaiseen lähiöbussiin. Siellä istui itse Rudolph Nurejev yksin penkissään. Bussi oli liki täynä maahanmuuttajia ja tummaihoisia kuten tavallista. Se oli niin suuri shokki - positiivinen - silloisessa elämässäni, että vaikenin siitä täysin. Olihan hän suuri idolini. En edes tuijottanut häntä. Se oli suuri tapaus silloisessa elämässäni. Vain nähdä hänet. Maahanmuuttajat sensijaan tuijottivat minua herkeämättä. Minun teki mieli huutaa, että katsokaa häntä.
Nykyjärjellä olisin yrittänyt lähestyä häntä ja sanoa jotain.
En kertonut siitä kenellekään, koska olin aivan varma, että kukaan ei uskoisi minua. Iltapäivälehdet eivät maininneet hänen vierailustaan mitään, eikä tv.
Olen täysin varma, että se oli hän itse. Hän oli vanha, kulunut ja yksinäinen. Eli vain muutaman vuoden sen jälkeen. Ehkä olisin onnistunut ilahduttamaan häntä jotenkin.
Olin kiukkuinen supisuomalaiselle kasvatukselleni, joka oli tehnyt minut niin ujoksi.
Uskotteko minua nyt ?
Elimme Sovjetin aikaa, jolloin jännitimme ja olimme varovaisia ja varautuneita kommenteissamme itäänpäin. Astuin tukholmalaiseen lähiöbussiin. Siellä istui itse Rudolph Nurejev yksin penkissään. Bussi oli liki täynä maahanmuuttajia ja tummaihoisia kuten tavallista. Se oli niin suuri shokki - positiivinen - silloisessa elämässäni, että vaikenin siitä täysin. Olihan hän suuri idolini. En edes tuijottanut häntä. Se oli suuri tapaus silloisessa elämässäni. Vain nähdä hänet. Maahanmuuttajat sensijaan tuijottivat minua herkeämättä. Minun teki mieli huutaa, että katsokaa häntä.
Nykyjärjellä olisin yrittänyt lähestyä häntä ja sanoa jotain.
En kertonut siitä kenellekään, koska olin aivan varma, että kukaan ei uskoisi minua. Iltapäivälehdet eivät maininneet hänen vierailustaan mitään, eikä tv.
Olen täysin varma, että se oli hän itse. Hän oli vanha, kulunut ja yksinäinen. Eli vain muutaman vuoden sen jälkeen. Ehkä olisin onnistunut ilahduttamaan häntä jotenkin.
Olin kiukkuinen supisuomalaiselle kasvatukselleni, joka oli tehnyt minut niin ujoksi.
Uskotteko minua nyt ?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar