Pohjoismaisen Neuvoston kirjallisuuspalkinto julkistetaan tänään 30.11.2013. Tanskalainen Kim Leine on
yksi kilpailevista ehdokkaista kirjallaan Profeterna vid Evighetsfjorden.
En ole havainnut, että kirja olisi julkaistu suomeksi, joten luin sen ruotsiksi. Nimi ehkä kääntyisi
Ikuisuusvuonon profetiaksi. Kim Leine on kirjoittanut aikaisemmin kolme kirjaa ja palkintojen
jakajat pitävät hänestä.
Ikuisuusvuonon profetiat on vahvaa kerrontaa 1700-luvulta 1800-luvulle, Grönlannista.
Vallassa olivat papit. Heille kaikki se, mistä he saarnasivat muille, oli sallittua.
Papit olivat myös puoskareita, ainoita, jotka olivat saaneet hieman koulutusta ja hoitivat
hallinnon ja yhteydet emämaahan.
Pappi paransi elintasoaan käymällä säännöllisesti rikkaan kauppiaan varastolla. Yöllä ja salaa
ja lopulta polttamalla sen vahingossa. Ainoa joka siitä tiesi, oli sänkyä lämmittävä piika, joka
naisten tapaan suojeli panijaansa. Niin kuin naiset aina tekevät. Ja miehet tekevät vastaavissa
tilanteissa liki aina päinvastoin - vahvistaakseen valtaansa, niinkö ?
Kukaan ei kysellyt papin perään hänen tekemisiään jos kantelua
ei mennyt emämaahan. Hänen velkapaperinsakin paloivat lopulta toisessa palossa joten hyvin kävi.
Suuri tapaus oli ensimmäisen lehmän kuljetus laivalla Tanskasta. Paikalliset lapset eivät olleet
koskaan sellaista edes nähneet. Pelasti muonituksen laivamatkan aikana eikä keripukkiin sairastuttu
mikä oli siihen aikaan se tavallinen tauti.
Tavalllisen kansan parissa papeilla oli 1700-luvulla valta, sitten se siirtyi 1800-luvulla kartanonherroille
ja patruunoille sitten 1900-luvulla kepulaisille sitten vasemmalle sitten naisille, jotka antoivat sen
tapansa mukaan
... ja sitten se olikin
vallatonta. Nyt se on medialla, joka on kuin kiehuva hornankattila ja kaikki kyselevät sen perään kuin
se olisi kokonaan hävinnyt näkyvistä kun kukaan ei tiedä kuka sitä käyttää.
Kaikki vain tietävät varsinkin ennen tilipäivää, että rahat vain katoavat johonkin isoon kuiluun.
Se vallan seikkailuista.
Kim Leine on ja tulee olemaan todennäköisesti miesten suosikki. Hänen kirjassaan ei ole riviäkään
huumoria tyypilliseen pohjoismaiseen tapaan.
Olen huolissani siitä, huumorista. Huumori on hyvin usein lepsua, lällöä, ällöttävää ja kertakäyttö-
tavaraa. Hyvin usein. Vankkumattomana brittiläisen huumorin ystävänä pidän sitä äärimmäisen tärkeänä.
Se on elämän eliksiiri, joka on sitä jotain. Se pistää aivot toimimaan kun muutoin torkkuisit.
Brittihuumori koetaan usein ilkeänä ja varmasti sitä osaksi onkin, mutta pieni ripaus esimerkiksi
sitä tähän Kim Leineen Ikuisuusvuonon profetiaan olisi ollut jotain, vaikka aina 50 sivun päästä.
Se piste iin päällä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar