Pom Pom: Yksi Palme-teoria lisää.

Syyskuussa 1985 olin Tukholman esikauopunkialueella Haningessa. Kävelin ajatuksiini uppoutuneena kohti asemaa. Yhtäkkiä edessäni oli raivoavana - itse Willy Brandt. Ketään muuta ei ollut parinsadan metrin etäisyydellä. Hän katsoi minua ja huusi: Hora ! Hän oli niin raivoissaan minulle, että vieläkin ihmettelen KUKA ja MITÄ joku oli hänelle kertonut minusta. Hän oli Olof Palmen ystävä, tunnetusti. Esimieheni Suomessa oli viisi vuotta aiemmin vannonut järjetävänsä minulle h:n maineen kaikkialle minne menen, ei siis vain työpaikoille. Tempperamenttinen miesjuristi. Siksikö ? Tilanne oli kuin yksityinen, mutta jos tilanne filmattiin ja näytettiin sitä en tiedä. Nobel-palkinnon saajalle ehkä oli tullut siitä paineita jälkeenpäin ? Olin pukeutunut lähinnä tanttamaisesti, Ruotsissa noudatin pukeutumisessani linjaa Down with the Jones. Jospa Palme teki tällaisia temppuja ystävälleen, joka sai siitä tarpeekseen ? Ja päätti, että nyt riittää. Tai sitten Willy Brandt keksi sen ihan itse. Ehkä olin liikkunut h:lla käyvien miesten seurassa. Niin se käy, tytöt !