Tunteet vanhenee, haalenee ja lopulta haipuu pois.
Jos ja kun kasvomme vanhenevat, se on pientä tämän rinnalla.
Lopulta emme käsitä ollenkaan syviä, hurjia, ikuisia tunteitamme, jotka muuttivat elämämme kokonaan, silloin vuosia sitten.
Kun tunteemme vanhenee, aina löytyy joku, joka sanoo ja pitää meitä tyhminä tyttöinä.
Onneksi myös mustat tunteet vanhenevat, mutta ne vaativat enemmäin aikaa. Muuten uisimme surun synkässä virrassa jatkuvasti - kuin Kalevalassa ?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar