Pom Pom: Vuoden kauhukirja.

                               

Camilla Henemark on kirjoittanut toimittajan avustamana järkyttävän omaelämäkertateoksen.
Kirja on ruotsiksi ja titteli on Adjö det ljuva livet. Voisi tietysti olla tittelillä
Kurtisaanin muistelmat tai vastaavaa. Kun on seurannut hänen elämäänsä julkisuudessa - sitähän
ei ole voinut välttää jos asuu Tukholmassa - on kirja järkytys. Hänen taitavaa julkisuuspeliään,
hän on asunnoton samaan aikaan kun hän tuhlaa isänsä miljoonaperintöä ja asuu Tukholman kalleimmassa
hotellissa, Bernsissä. Sosiaalisuuden kätketyt varjopuolet tulevat näkyviksi, ja muuttuvat päivien
ja koko elämän tunnukseksi.
Ainoa seikka josta hän saa sympatiaa on hänen vaikenemisensa saamistaan potkuista Army of Loversista.
Potkujen antajat vaihtoivat huonompaan ja tuhosivat sillä itsensä kuin myös La Camillan.
Hänen elämänsä oli kuin yhtä ja jatkuvaa painajaista siitä lähtien. Hän olisi tarvinnut koko ajan
itselleen esiliinan, joka olisi pitänyt vaikeudet ja miehet kaukana. Ruotsi on sellainen maa.
Mutta niinhän ei nykyaikana ajatella. Ja sekin tulee mieleen, että joku olisi voinut opettaa
Totuuden Torven valehtelemaan.
On aika piinallista tietää sen ja sen ja sen miehen rakkauselämästä...Kukaan ei ole kuitenkaan
vetänyt häntä oikeuteen. Ehkä miekkoja hiotaan hiljaisuudessa. Vai onko tämä saatu keikahtamaan
sille puolelle, että höyhenet vain puhdistuvat pölyistä itse kullakin.
Mitä me tästä opimme ?  Että naimatta ei saa mitään ja naimalla voi saada aika paljon ?
Hänen ja Kuninkaan suhteesta jäi kaipaamaan romantiikkaa. Ei se kahden tunnin naiminen paljon
lukijaa viihdytä adjutantin tai Säpo-miehen koputellessa suljetun oven takana. Ei tullut Camillasta Marie Antoinettea, ainakaan vielä.
La Camilla on taiteilija. Hän on ollut tekemisissä useiden psykiatrien kanssa. On kuin nämä eivät olisi ollenkaan ymmärtäneet häntä. Miksi hän ei saanut onnenpillereitä heti kun vaikeudet alkoivat ? Hänen ongelmansa eivät ollenkaan johdu siitä, että hän on musta tai siitä, että hän on nainen tai  että hän on ruotsalaisuuden ympäröimä vaan siitä, että hänen luovuutensa ei ole vielä löytänyt oikeaa kohdetta vaan purkautuu hajoittamisvimmana. Onneksi ei sentään koko ajan.
Kerään hulluja tokaisuja, jotka kuitenkin jollain lailla osuvat ytimeen. Häneltä löytyi yksi:
"...varför alla nunnor bär glasögon. De flyr verkligheten" var Camillas slutsats.